Poikaystäväni sanoi, että kammoksuu anorektikkoja jotka ovat kaikkea muuta kuin kauniita, ja että tykkää enemmän normaaleista, tällaisista kuin minä.
Piti hetken nieleskellä ja purra huulta ja hymyillä. Okei, olen lihonut tässä kaksi kiloa kesän/syksyn aikana ja se masentaa mua älyttömästi. Peilistä katsoo joku valtava joka vain mussuttaa suklaata ja rasvaisia pinaattipasteijoita. Oksettavaa.

Syksy onneksi tuo mukanaan uutta intoa, olen aloittanut herkkulakon ja kiellän itseltäni kaiken joka tuntuu epäterveelliseltä. Kahvi on hyvä tapa hillitä makeanhimoa, sitä olenkin opetellut juomaan ja juonutkin pari kuppia päivässä. Kasvissyöjänä on helppo vältellä rasvaisia liharuokia.

19.9.
Aamiainen: ruisleipäpala + 10% sulatejuustoa - 70kcal
Lounas: 2 palaa ruisleipää + 10% sulatejuustoa, 2 lasia vettä - 140kcal
Välipalat: jyväsämpylä, ProFeel-cottifrutti, 2 kuppia kahvia - ~200kcal
Päivällinen: -
Iltapala: 2 palaa ruisleipää + sulatejuusto, kaakaomukillinen, omena - ~300kcal

yht. 710kcal

+ kuntosali 1h, pyöräily 45min

20.9.
A: 2 palaa ruisleipää + s.juusto, viili - 300kcal
L: vesimeloni-maissi-kaalisalaattia, vettä - 100kcal?
V: 2 karjalanpiirakkaa, jogurttirusinoita, 2 kuppia kahvia - 400kcal
P: kasvismakaronilaatikko, porkkanaraaste, vettä - 300kcal

yht. 1100kcal

+ lihaskunto 30min, pyöräily 30min

Se oli vain jotain turvotusta kai, nyt mittasin ja mittanauha sanoi 64. No niin, mutta kyllä siinä vielä on varaa tehdä jotain. Kun se kuitenkin on kapein kohta, eikä siis kerro koko totuutta.

Olen huomannut, että katson aina ihmisten vatsoja. Ja omaani. Vertailen. En tiedä, mistä se tulee, mutta mun vaan on pakko.

Ajattelen vain kuinka hienoa se olisi, kesän jälkeen olisin ihan uusi minä.
Saisin katsella sen yhden silmiin tuntematta katkeruutta siitä, että hänen paras ystävätyttönsä on niin kovin laiha. En kyllä tiedä, onko hän tyttöystävä, veikkaan ettei, sen verran hymyilevästi ja intensiivisesti hän aina vastaan kävellessä katsoo juuri minun silmiini.

Ja kesällähän nyt on aikaa tarkkailla mitä syö vai syökö.

Tämä on tajutonta. Kolme kuukautta ja kaksi lisäkiloa, en tiedä pitäisikö itkeä vai mitä.
52 ei ehkä lukuna ole paljon, mutta se tuntuu niin liialta, kun se mitä tahdon on neljänkymmenen puolella.

Päätin, että kesäloman aikana laihdun kolme kiloa. Ainakin. Neljä olisi hyvä mutta en mä tiedä, mihin mä pystyn. Jos ei ole kauheasti ylimääräistä, on vaikea saada mitään poiskaan.
Mutta yh. Olen syönyt ihan liikaa kaikkea, väärin ja huonosti. Jos lopettaisin kaiken ylimääräisen, voisin laihtua sellaiseksi, että itsekin viihdyn.

Olin pyörtyä kun mittasin vyötärönympärykseni ja se oli 68cm. Siis voi mielettömyys.

Olisi pitänyt pysyä tällä linjalla, olla täällä koko ajan keräämässä oikeanlaista inspiraatiota. Tämä menee ihan kamalaksi, oksettaa tämä läski minä. En kestä. En syö enää ikinä mitään.

Ja kuitenkin syön, mitä paskaa.

Nyt tämä sitten kuitenkin on jäänyt.

Uskallan sanoa, että olen pärjännyt riittävän vähällä ruualla. Lämmintä ruokaa syön vain muutaman kerran viikossa, päivinä, jolloin olen siihen aikaan kotona. Perjantaina söin kyllä sipsejä ja join siideriä, en liikaa ja kevytversioita mutta kuitenkin, hm. Eikä mulla edes ollut kivaa.

Tuntuu, että jotakin on lähtenyt. Olo on hyvä, päällisin puolin.

Henkisesti olen täysin sekaisin. En enää tiedä, mitä pitäisi ajatella vai pitäisikö. Äh.

Pitäisi osata olla hyvä.

Väsyttää aivan liikaa, viikkoaikatauluni on lievästi kiireinen mutta tavallaan se on pelkästään hyväksi. Maailma on lähellä ja mä olen lähellä maailmaa. Ei huomaa syödäkään, toisin kuin jos olisi vain kotona. Viikonloppunakin ehdin vain nukkumaan kotona. Huomenna olen menossa puoli kahdeksasta myöhään yöhön. Tavallaan tuntuu pelkästään hyvältä. Lauantaina suuntaan hyväntekeväisyyskonserttiin, sunnuntaina luvassa teatteria.

Tänään nimipäivä lisäsi ruokalistaan pienen palan kakkua, olihan mun pakko kun äiti oli vaivautunut. Muuten olen syönyt leipää, seitsemän palaa yhteensä, osan juuston kanssa. Lisäksi kaksi kuppia teetä, mandariini ja salaattia. Vettävettä.

Ja aivan niin. Olen tosiaan siis 170cm pitkä, tuossa edellisessä sitä kysyttiin. En mikään hurjan pitkä siis. Sopiva.

Voi että. Ei saisi haluta päästä lähelle niin paljon.