Väsyttää aivan liikaa, viikkoaikatauluni on lievästi kiireinen mutta tavallaan se on pelkästään hyväksi. Maailma on lähellä ja mä olen lähellä maailmaa. Ei huomaa syödäkään, toisin kuin jos olisi vain kotona. Viikonloppunakin ehdin vain nukkumaan kotona. Huomenna olen menossa puoli kahdeksasta myöhään yöhön. Tavallaan tuntuu pelkästään hyvältä. Lauantaina suuntaan hyväntekeväisyyskonserttiin, sunnuntaina luvassa teatteria.

Tänään nimipäivä lisäsi ruokalistaan pienen palan kakkua, olihan mun pakko kun äiti oli vaivautunut. Muuten olen syönyt leipää, seitsemän palaa yhteensä, osan juuston kanssa. Lisäksi kaksi kuppia teetä, mandariini ja salaattia. Vettävettä.

Ja aivan niin. Olen tosiaan siis 170cm pitkä, tuossa edellisessä sitä kysyttiin. En mikään hurjan pitkä siis. Sopiva.

Voi että. Ei saisi haluta päästä lähelle niin paljon.