Poikaystäväni sanoi, että kammoksuu anorektikkoja jotka ovat kaikkea muuta kuin kauniita, ja että tykkää enemmän normaaleista, tällaisista kuin minä.
Piti hetken nieleskellä ja purra huulta ja hymyillä. Okei, olen lihonut tässä kaksi kiloa kesän/syksyn aikana ja se masentaa mua älyttömästi. Peilistä katsoo joku valtava joka vain mussuttaa suklaata ja rasvaisia pinaattipasteijoita. Oksettavaa.

Syksy onneksi tuo mukanaan uutta intoa, olen aloittanut herkkulakon ja kiellän itseltäni kaiken joka tuntuu epäterveelliseltä. Kahvi on hyvä tapa hillitä makeanhimoa, sitä olenkin opetellut juomaan ja juonutkin pari kuppia päivässä. Kasvissyöjänä on helppo vältellä rasvaisia liharuokia.

19.9.
Aamiainen: ruisleipäpala + 10% sulatejuustoa - 70kcal
Lounas: 2 palaa ruisleipää + 10% sulatejuustoa, 2 lasia vettä - 140kcal
Välipalat: jyväsämpylä, ProFeel-cottifrutti, 2 kuppia kahvia - ~200kcal
Päivällinen: -
Iltapala: 2 palaa ruisleipää + sulatejuusto, kaakaomukillinen, omena - ~300kcal

yht. 710kcal

+ kuntosali 1h, pyöräily 45min

20.9.
A: 2 palaa ruisleipää + s.juusto, viili - 300kcal
L: vesimeloni-maissi-kaalisalaattia, vettä - 100kcal?
V: 2 karjalanpiirakkaa, jogurttirusinoita, 2 kuppia kahvia - 400kcal
P: kasvismakaronilaatikko, porkkanaraaste, vettä - 300kcal

yht. 1100kcal

+ lihaskunto 30min, pyöräily 30min

Se oli vain jotain turvotusta kai, nyt mittasin ja mittanauha sanoi 64. No niin, mutta kyllä siinä vielä on varaa tehdä jotain. Kun se kuitenkin on kapein kohta, eikä siis kerro koko totuutta.

Olen huomannut, että katson aina ihmisten vatsoja. Ja omaani. Vertailen. En tiedä, mistä se tulee, mutta mun vaan on pakko.

Ajattelen vain kuinka hienoa se olisi, kesän jälkeen olisin ihan uusi minä.
Saisin katsella sen yhden silmiin tuntematta katkeruutta siitä, että hänen paras ystävätyttönsä on niin kovin laiha. En kyllä tiedä, onko hän tyttöystävä, veikkaan ettei, sen verran hymyilevästi ja intensiivisesti hän aina vastaan kävellessä katsoo juuri minun silmiini.

Ja kesällähän nyt on aikaa tarkkailla mitä syö vai syökö.

Tämä on tajutonta. Kolme kuukautta ja kaksi lisäkiloa, en tiedä pitäisikö itkeä vai mitä.
52 ei ehkä lukuna ole paljon, mutta se tuntuu niin liialta, kun se mitä tahdon on neljänkymmenen puolella.

Päätin, että kesäloman aikana laihdun kolme kiloa. Ainakin. Neljä olisi hyvä mutta en mä tiedä, mihin mä pystyn. Jos ei ole kauheasti ylimääräistä, on vaikea saada mitään poiskaan.
Mutta yh. Olen syönyt ihan liikaa kaikkea, väärin ja huonosti. Jos lopettaisin kaiken ylimääräisen, voisin laihtua sellaiseksi, että itsekin viihdyn.

Olin pyörtyä kun mittasin vyötärönympärykseni ja se oli 68cm. Siis voi mielettömyys.

Olisi pitänyt pysyä tällä linjalla, olla täällä koko ajan keräämässä oikeanlaista inspiraatiota. Tämä menee ihan kamalaksi, oksettaa tämä läski minä. En kestä. En syö enää ikinä mitään.

Ja kuitenkin syön, mitä paskaa.

Nyt tämä sitten kuitenkin on jäänyt.

Uskallan sanoa, että olen pärjännyt riittävän vähällä ruualla. Lämmintä ruokaa syön vain muutaman kerran viikossa, päivinä, jolloin olen siihen aikaan kotona. Perjantaina söin kyllä sipsejä ja join siideriä, en liikaa ja kevytversioita mutta kuitenkin, hm. Eikä mulla edes ollut kivaa.

Tuntuu, että jotakin on lähtenyt. Olo on hyvä, päällisin puolin.

Henkisesti olen täysin sekaisin. En enää tiedä, mitä pitäisi ajatella vai pitäisikö. Äh.

Pitäisi osata olla hyvä.

Väsyttää aivan liikaa, viikkoaikatauluni on lievästi kiireinen mutta tavallaan se on pelkästään hyväksi. Maailma on lähellä ja mä olen lähellä maailmaa. Ei huomaa syödäkään, toisin kuin jos olisi vain kotona. Viikonloppunakin ehdin vain nukkumaan kotona. Huomenna olen menossa puoli kahdeksasta myöhään yöhön. Tavallaan tuntuu pelkästään hyvältä. Lauantaina suuntaan hyväntekeväisyyskonserttiin, sunnuntaina luvassa teatteria.

Tänään nimipäivä lisäsi ruokalistaan pienen palan kakkua, olihan mun pakko kun äiti oli vaivautunut. Muuten olen syönyt leipää, seitsemän palaa yhteensä, osan juuston kanssa. Lisäksi kaksi kuppia teetä, mandariini ja salaattia. Vettävettä.

Ja aivan niin. Olen tosiaan siis 170cm pitkä, tuossa edellisessä sitä kysyttiin. En mikään hurjan pitkä siis. Sopiva.

Voi että. Ei saisi haluta päästä lähelle niin paljon.

-kaksi palaa ruisleipää juustolla, jogurtti 125 g
-pala ruisleipää ja kaksi viipaletta vesimelonia
-banaani
-vettävettä

Tulee niin hyvä olo kun ei syö mitään epäterveellistä. Ja kun ei syö liikaa.

Tänään oli teatteriharkat, oli aivan todella kivaa. Harmittaa vähän kun porukka nyt laitetaan puoliksi ja kaikki kivoimmat ovat tietysti toisella puolella. No, onneksi tuolla tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja nyt varsinkin kun mukaan tuli muutamia uusia ja sehän nyt on aina kivaa.

Ääm tykkään niin että pyörryttää.

Tänään oli niin hyvä päivä! Ihan kaikin puolin.

Jätin lompakonkin kotiin etten sortuisi mihinkään, en siis päässyt ostamaan keksejä tai karjalanpiirakoita ja nyt on niin loistava olo. Arvasin, ettei tähän tarvita paljoa. Päivällä oli mieletön nälkä mutta sen sai peitettyä vedellä. Kätevää. Ja purkka on myös uusi rakastettuni.

-kaksi kalapuikkoa ja vähän salaattia
-raejuustoa ja ananasta n. 300g yhteensä
-kaksi palaa ruisleipää ja juustoa
-paljon vettä

Tälläkin elää jo niin hyvin.

Tänään olen vain hymyillyt, rakastanut. Ollut hyvin lähellä, katsonut silmiin, välittänyt ja tullut välitetyksi. Ja tanssinut! Voi kuinka rakastankaan tuota ihmistä.

Rakastanrakastanrakastan.
Hän pitää siitä kun saa koskettaa luitani hym.

Tänään olen syönyt vain kaksi palaa ruisleipää juustolla, 125 g jogurttia ja mandariinin. Ja muutaman lasin vettä. Heräsin sen verran myöhään, että olen voinut vedota nälättömyyttäni siihen.

Voisin ehkä vähän valaista muitakin ruokailutottumuksiani. En syö karkkeja oikeastaan ollenkaan, joskus jogurtticashew-pähkinöitä, joiden suhteen mulla on syvä rakkaussuhde. Olen myös reilu puolitoista vuotta ollut syömättä punaista lihaa, kaiken lihan jätän pois sitten kun muutan omaan kotiini. Täytän keväällä 18, ja pois muuttamista olen miettinyt siirtäväni lukion loppuun, kirjoitusten jälkeen kaikki on avointa.

Tämä lukiolaiselämä vaatii multa kyllä ihan älyttömästi, koko ajan pitäisi jaksaa mennä kun vielä harrastuksetkin lasketaan päälle. Odotan tulevaisuutta, sitä aikaa kun saan omassa kodissani päättää menemiseni ja tulemiseni ja syömiseni. Mä en mitään muuta kaipaa niin paljon kuin sitä vapautta! Vaikka se tuo mukanaan paljon vastuuta, luulen, että olisin paljon onnelisempi niin.

Olen hakenut inspiraatiota joka puolelta. Lueskelin muiden päiväkirjoja ja katselin kuvia. Kyllä tää tästä lähtee taas kunnolla. Nälkä tuntuu nyt hyvältä.

Painoindeksini on tällä hetkellä 17.6, jos terveydenhoitajan vaakaan on luottaminen. Ja miksi ei olisi. Luku oli surullisen suuri, mutta jotain sellaista uskalsin odottaakin. Toisaalta, äsken vaaka näytti kahta kiloa vähemmän kuin heti terkkarikäynnin jälkeen kokeiltuani, mutta enpä ole nyt mitään syönytkään. 
Päätin, että taivoitepainoni olisi 46, se on siis aivan lähellä. Silloin painoindeksi olisi 16, se ei kuulu vielä lähellekään vaikean alipainon puolelle. En mä halua tätä liian äärimmäisyyksiin vetää, en halua sairastua, haluan vain olla hyvin siro. Tuollaista pientä muutosta ei edes huomaisi, viisi kiloa on kuitenkin aika vähän.
Harmi ettei meillä ole elektronista vaakaa.

En mä aio tästä pakkomiellettä itselleni tehdä, sehän nyt olisi tosi typerää. On vaan pakko tulla kirjoittamaan tänne, jotta pystyisin pitämään itseni kasassa. Tääkin jo kannustaa mua eteenpäin.

En väitä, etteikö ulkoa päin tulisi paineita olla laihempi. Totta kai tulee, mutta enemmän se on musta itsestäni kiinni. Kohta on vanhojen tanssit, siellä saisi näyttää kauniilta. Ja kesään mennessä kaikki voisi olla täydellistä.

Kesäkesä.